logo

Iloa ja ymmärrystä matematiikkaan!

Etusivu Opetusvinkkejä Välineitä Pelejä Matikkalinkkejä Kirjallisuutta ja tutkimustietoa Matikkamaa Koulutusta Kirjoja opetuksen tueksi
KYMPPI-kirja Iloa ja ymmärrystä matematiikkaan Opi matematiikkaa leikkien esi-ja alkuopetuksessa
Kokeita ja kartoituksia Yhteystiedot På svenska

Päivitetty 5.9.2012

© 2014 Hannele Ikäheimo

Pieta Voipio

Kuinka KYMPPI-filmit tehtiin – kuvaajan ajatuksia

Kun Hannele pari vuotta sitten kysyi minua mukaan opetusfilmiprojektiin, kyse oli muutaman minuutin pätkistä, joilla havainnollistettaisiin KYMPPI-kirjan ydinasioita. Jos olisin tiennyt, millainen kuvausprojektista tulee, olisin ehkä saattanut harkita toisenkin kerran – onneksi en tiennyt! Kirjan mennessä painoon on videomateriaalia kolmisen tuntia, kaikkiaan kaksi DVD-levyä, ja pienen liitteenomaisen lisän sijaan filmeillä on elimellinen osa Hannelen luomassa KYMPPI-perheessä.

Hannele oli laatinut filmattavia oppitunteja varten toiminnallisen käsikirjoituksen, mutta alusta lähtien oli selvää, että vuorosanoja ja tarkkaa koreografiaa ei ole, vaan tunti etenee oppilaan ja opettajan vuorovaikutuksen mukaan. Hannelelle oppilaat olivat tuttuja, minulle eivät, ja ensimmäistä kuvauskertaa jännitti varmasti koko porukka enemmän tai vähemmän. Pienen tutustumishetken jälkeen alkoi opetus, ja koska mentiin suoraan asiaan ja tekeminen oli pääosassa, lapset vaikuttivat unohtavan kameran hyvin pian. Kuvausasentoni oli kaikkea muuta kuin ammattimainen: Seisoin tuolilla ihan oppilaan tuolin vieressä ja taltioin kotikameralla käsivaralta sitä, mitä milloinkin tapahtui. Huomasin eläytyväni tilanteeseen, ja tunti hujahti hurjan nopeasti. Käytännössä mitään ei otettu uusiksi kuvauksen takia, eivätkä oppilaat olleet näyttelijän roolissa vaan ihan oikeasti matikantunnilla.

Leikkasin ja editoin videot kotona Turussa, kaukana koulutunnelmasta. Visuaalisesti suuntautuneena perfektionistina aloin hyvin pian kiroilla, kun kamera heilui sinne tänne, panoroinnit eivät menneet nappiin ja zoomaukset tärisivät. Harmittelin, etten ollut pysynyt mukana Hannelen yhtäkkiä pompatessa hakemaan varastosta välineitä, joita ei alkuperäisessä käsikirjoituksessa ollut, mutta jotka palvelivat oppimistilannetta paremmin kuin etukäteen suunnitellut. Samoin lasten spontaanit oivallukset olivat joskus yllättäviä ja laajenivat odottamattomiin suuntiin. Miksi, oi miksi, en koskaan opiskellut videokuvausta tai audiovisuaalista viestintää!? Ammattikuvaaja kunnon laitteiston kanssa olisi saanut tästä paketista aikaan vaikka mitä!

Kun aloin miettiä, mitä parannettavaa seuraavan filmauksen suhteen olisi, huomasin että kahdella kameralla kuvaaminen tai jalustalle fiksattu kamera jäykistäisi tunnelmaa paljon, ja luultavasti siirtymiset pitäisi silti ottaa uusiksi, tai oppilaita joutuisi muuten ohjaamaan kuvauksen aikana. Tämä taas tekisi heidät tietoiseksi kamerasta, jonka he nyt onnistuivat unohtamaan, ja se todennäköisesti häiritsisi oppimisprosessia. Luultavasti Hannelekin kiinnittäisi kuvaukseen enemmän huomiota, mikä hajottaisi keskittymistä oppilaaseen. Paino oli nyt aidolla oppimisprosessilla, oppilaan ja opettajan vuorovaikutuksella sekä välineiden elävällä käytöllä. Oli upeaa seurata sitä tunnetta, jolla kaikki paneutuivat matikkaan ja iloitsivat onnistumisista – uskon sen välittyvän myös filmeistä, vaikka todellisuus onkin elävämpi kuin tuhat tuntia videonauhaa.


Lue myös: Miten Opperin sivut syntyivät?



Takaisin alkuun Takaisin KYMPPI-kirjaan Etusivulle